Tänään mentiin Jillan kanssa pururadalle vain pitämään hauskaa, ilman mitään kummallisempia suunnitelmia. Jimppu oli innokkaalla tuulella (kuten aina). Otimme muutaman seuraamispätkän, ihan lyhyitä, joissa oli hyvä kontakti. Sitten unohdettiin toko ja teimme hölkkälenkin. Jilla sai olla vapaana koko ajan. Muiden lenkkeilijöiden vastaan tullessa menemme vain sivuun, eikä Jilla välitä niistä mitään vaikka irti onkin :).
Keppiä heittelin sille jonkin aikaa ja Jilla toi sen aina takaisin (tätä se voisi tehdä vaikka koko ajan). Sitten sain päähän piston, josta pitää nyt mainita:
Laitoin kaarnanpalan, kepin johon en ollut aijemmin koskenut ja kepin, jota olin heitellyt siihen "rykelmään". Sitten otin Jillan sivulle ja sanoin "nouda". Ekana se haisteli keppiä, jota en ollut heitellyt ja sitten haisteli sitä, jota olin heitellyt, otti sen suuhun ja tuli sivulleni :). Vähän aikaa siitä ajattelin, että tokon tunnistusnoutohan on vähän vastaava. Mutta jos me ensin keskitytään näihin alo-liikkeisiin. Mutta selvästi Jimppu nauttii siitä, kun tehdään jotain uutta ja missä se saa käyttää aivojaan. :)
On se jotenkin erilainen, kuin noi sheltit. Niillä ei ole sellaista tekemisen intoa ja motivaatiota, eikä minulla ole niihin sellaista "yhteyttä" kuin tuohon Jillaan. Mutta ei sillä, että joku olisi toista parempi, jokainen näistä kolmesta on kuitenkin juuri se paras omalla tavallaan ;).

Jyväskylän numerolaput tullekin varman huomenna, tai viimeistään alkuviikosta.

Sanni ja Jilla on viime päivinä innostunut oikeasti leikkimään keskenään :0, löytyy Sannistakin uusi piirre :D. Pitäisi yrittää ottaa kuva siitäkin tilanteesta tänne.

Juttuahan tänne riittäisi vaikka kuinka, mutta nyt on aivan pakko mennä lukemaan huomiseen biologian kokeeseen...

Tässä taas kaivoin muutaman vanhan kuvan sieltä sun täältä...