Tää päivä on yksi elämän raskaimmista, ja kovin on sanaton olo. Iitu-mummo on koirientaivaassa, koska ei ole koiran arvoista elämää sairaana olo. Sydän ei enää jaksanut. Iitu sai elää 12½ vuotta ja siitä me olemme kovin onnellisia. Mummeli oli niin rakas meille kaikille.

Iitu on kulkenut kanssani lähes koko elämäni ja on minulle jotain niin erityistä. Itkusta ei loppua tule, mutta muistoja onneksi on ja ne pysyy, kuten nämä kuvat. Ja mikä kaikista tärkeintä, Iitun on hyvä olla <3.

 

"Jos sua ei ois ollut, niin olisin keksinyt sut.
Ois susta samanlainen tullut, mitään en ois muuttanut"

"On pakko itseään säästää, sen velkaa sulle jäin"

"Hyvä ajatus sisällä mun pääni, kun elämä on suuttunut"

"Ei sua minusta voi erottaa, jäät osaksi mieleni maisemaa"

"Kiitos, kun olit totta hetken, nyt mun täytyy tästä jatkaa.
Vierelläni teet loppuretken, vaikka se ois kuvitelmaa"

"Sit kun lähdet kulkemaan, tiedän et lähde pois, vaan sä meet toista tietä ja sielläkin tähdet loistaa"

Iitua ikävöi koko perhe, mutta olemme kiitollisia hienosta ystävästä.