Meillä ei ollut todellakaan menestyksekäs tokokoe Pieksämäellä. Jillalla oli ensin suuri odottelu, kun Vanin ja Hannan koe oli jo aamusta.

Koe koitti, oli ensin juoksutarkastus, mikä sujui vielä ihan ok. Kenttä oli jo vesilätäköitä täysi ja aika mutainen. Jilla koki kehätilan jo heti jotenkin ahdistavaksi. Pyysin koiran sivulle ja sitten olikin luoksepäästävyys, joka meni ihan ok, saimme 9. Meidän kohdassa oli juuri vesilätäkkö, eikä meidän hienohelma Australiasta olisi halunnut siihen istua ollenkaan. Eikä muuten siinä kentällä käydä maahan eikä istuta, ja kaikki oli Jipusta silloin ihan sieltä ja syvältä. Istui siinä miun vieressä, korvat luimussa, tärisi, eikä ottanut mitään kontaktia.

Koska toko ei todellakaan luonnistunut siinä tilanteessa Jillalta, jätimme kesken, koska jatkamisesta olisi koitunut haittaa minulle ja etenkin koiralle. Lopulta, kun kehänauhoja otettiin pois, teimme Jillan kanssa siinä kuivalla kohdalla muutaman liikkeen (luoksetulo ja seisominen) ja ne sujui kuin vettä vaan.

En tiedä mikä sai Jillan niin inhomaan kehää. Tekisi melkein mieli syyttää tulevia juoksuja, kun alkaa olemaan vähän turvoksissa. Ensimmäisten juoksujen aikaan näyttelykehät oli silloin ahdistava juttu. En tiedä, onko nyt sama. Taidamme pitää ihan treenitaukoa ennen tulevia juoksuja (viime juoksut oli lokakuussa). Tiedä sitten.

Juoksujen jälkeen alamme harjoitella kehänauhojen sisällä ja alamme ketjuttaa liikkeitä ja yritetään pitää vite mahdollisimman korkealla.

Kiitos Hannalle kyydistä ja henkisestä tuesta :).